Kuulumisia ja jatkoa tarinalle

Juuh elikkäs, kuten joku on saattanut huomata, ulkoasu on nyt valmis! Koko eilisen koodasin tätä kun taustat ja some apit ei meinannu asettua paikoilleen :D Sitten tuli vielä semmoinen ongelma, että en saanu ask.fm nappia toimimaan, voisiko joku kertoa syyn? Laitoin siis siihen osoitteeksi ask.fm/sallixd mutta kun napista painoi, se heitti minut osoitteeseen suklaamuorinkirjoitukset.blogspot.com/ask.fm/sallixd. En tajua mitä tein väärin, seurasin sanatarkasti  Koodikielellä-blogin ohjeita :D
Kävin tänään Siwassa ja hommasin pins-kortin! Ajattelin ensin, että en hommaa sitä korttia ikinä, mutta nyt sen sitten otin, koska sillä saa alennusta. Ja alennuksethan on hyvä juttu? ;)
Mun juhannuksesta on tulossa aika tylsä, en oo ehtiny suunnitella yhtään ja nyt sitten yhtäkkiä onkin juhannus :D Oon varmaan kavereiden kanssa ja joku saattaa jäädä yöksikin, nyt vaan kirjottelen tätä, syön karkkia ja odotan, että pääsen koneelle. Kuvia ette tällä kertaa saa (muhahahaha) mutta katsotaan, jos jatkossa saisin jotenkin lisättyä niitä kuvia, vaikka flickrin kautta. (En voi olla ainoo jolla menee flickr ja tumblr sekasin :D)

Ja odottelen edelleen niitä otsikkoehdotuksia

Josefiina
Valkoinen bussi tulee kolistellen pysäkille, nousemme kyytiin ja menemme takapenkille istumaan. Työnnän napit korviini ja laitan musiikin soimaan, Serafiinasta ei saa juttukaveria tällaisina päivinä. Musiikki rentouttaa minut ja säpsähdän yhtäkkiä, kun bussi pysähtyy ja Serafiina nousee kyydistä. Huomaan liian myöhään, että minunkin olisi pitänyt jäädä tällä pysäkillä, joten joudun matkaamaan seuraavalle pysäkille ja kävelemään sieltä. Mahtavaa.
Pysäkillä on poikajengi, joka löylyttää jotain pientä poikaa. Kun kävelen heidän ohitsensa, he lähtevät perääni. Juoksen karkuun, tiedän, että he haluavat hakata minut, koska seurustelen tummaihoisen kanssa. Pelko sumentaa silmäni ja kompastun johonkin, mätkähdän mahalleni lumeen ja tunnen, kuinka jokin maiharin pohjan muotoinen painuu selkääni vasten. En pysty pidätellä enää itkua. "Mitä säki vittu märiset siinä saatanan neekerin vaimo? Nouse vittu ylös ja häivy meidän alueelta tai me tapetaan sut ja se sun neekeriorjas!" jengin "johtaja" sanoo. Kuulen hänen äänensä läheltä korvaani, mutta en uskalla avata silmiäni enkä kääntää päätäni. Kun en liiku, tunnen kovan kivun kyljessäni. Pojat potkivat minua kuin jalkapalloa. "Vittu liiku saatana! Nouse ylös! Häivy helvettiin siitä!" Tajuan, että minulla ei ole enää muuta mahdollisuutta kuin juosta. Nousen kovan kivun saattelemana ylös, otan laukkuni ja lähden kohti koulua. Serafiina juoksee vastaan halaa tiukasti. "Mä en anna niiden satuttaa sua enää." Nuo sanat antavat niin paljon voimaa, että jaksan kävellä kouluun sisälle ja Serafiina saattaa minut terveydenhoitajalle.
Aikansa tutkittuaan terkkari tarjoaa Buranaa ja ilmoittaa tyynen rauhallisesti: "Kaksi kylkiluuta on murtunut. Olet liikuntakoellossa uuteen vuoteen saakka." "Uuteen vuoteen saakka? Eli en voi tanssia edes sutlun pääsykokeissa?" sanon itkun saatelemana. "Juurihan minä sanoin, että et voi tanssia ennen uutta vuotta. Joko kysyt lukion henkilökunnalta, että voitko suorittaa pääsykokeesi tammikuussa vai odotatko ensi syksyyn." Nielaisen Buranan ja juon kaksi lasia vettä perään. Suurin unelmani on murskana, tai ainakin siirtynyt vuodella eteenpäin. Olen odottanut tätä yli 10 vuotta ja sitten käy näin.

Serafiina
Josefiina tulee terveydenhoitajalta, huomaan, että hengittäminen ja itkeminen tekee kipeää. "Kaksi kylkiluuta on murtunu ja en saa tanssia ennen uutta vuotta!" Hän sanoo ja itkee hetken kovempaa, irvistää ilmeisesti kivusta ja lopettaa itkemisen. Silmämeikki on valunut poskille ja päälaelle laitetusta poninhännästä on karannut vaaleita hiussuortuvia. Valkoisen takin etumuksessa on jälkiä likaisesta lumesta, selässä ja kyljissä on kengänjälkiä. Kaivan laukustani meikinpoistoaineen ja pyyhin levinneet meikit Josefiinan kasvoilta. "Ei kai sulla sentään ilmarintaa oo?" "Ei se ainakaan sanonu että ois, eikä mulla ahista henkeekään."
En ole harrastanut tanssia niiin kauan kuin Josefiina, ehkä jotain 5 tai 6 vuotta, mutta silti tiedän, kuinka tärkeä tuo pääsykoe on Josefiinalle, kuinka paljon työtä tarvitaan, jotta tuolle tasolle pääsee ja kuinka kipeä aihe se minullekin olisi, jos en pääsisi toteuttamaan suuria haaveitani jonkun rasistisen poikajoukon takia. Minun taitojani ei voi verrata Josefiinan taitoihin, Jose on paljon minua edellä. Minua voisi kutsua aloittelijaksi hänen rinnallaan, vaikka olenkin opettajan mukaan ryhmäni paras.
Kello soi tunnin alkamisen merkiksi, autan Josefiinan luokan eteen ja jatkan matkaa omaan luokkaani. Joskus muinoin luokan ovi ja koulun sisäseinät olivat valkoiset, sitten rehtori päätti, että täytyy saada väriä koulun ankeisiin seiniin ja päästi kaupungin parhaat graffitin maalaajat maalaamaan pitkän käytävän toisen seinän täyteen graffiteja. Nykyään seinä on täynnä lainauksia ja maalauksia, joissa lukee yksittäisiä sanoja tai sitten siinä on jokin kuva. Taiteilijat väittivät rehtorillemme, joka ei osaa englantia, että kaikki kirjoitukset liittyvät tanssiin, mutta kun on kulkenut käytävää pitkin useamman vuoden ja istunut monta tuntia käytävässä tuijottaen tuota seinää ja ottaen selvää sen saloista, on huomannut, että seinältä löytyy paljon sellaista, jolla ei ole mitään tekemistä tanssin kanssa. Ja kun peräkkäisiä sanoja yhdistää, saa aikaiseksi tyhmiä lauseita, kuten "Dance is perfect dog." ja kaikkea muuta vielä typerämpää. Aikojen saatossa seinälle on ilmestynyt myös rakkauden tunnustuksia,  Joona+Liisa=true love -kirjoituksia, kengänjälkiä ja Suomen presidenttien kuvat. Tuota seinää tulee ikävä, jos pääsen Suomen tanssilukioon.

Hyvää juhannusta kaikille! :*